Tarina

Nuorena aikuisena etsin kuumeisesti sitä yhtä juttua, johon laittaisin laserin fokuksen ja löytäisin elämän tarkoituksen eli autuuden. Minulla ei ollut hajuakaan silloin, miltä se autuus näyttäisi, mutta kiire oli kova ja sinne piti päästä.

Oikeastaan – tiesin tarkalleen että halusin tehdä taidetta, mutta en uskaltanut. Hain kerran taidekouluihin, mutta en päässyt. Pidin torjuntaa merkkinä ja vaihdoin suuntaa. Opiskelin kyllä hetken aikaa Limingan taidekoulussa, mutta puolivälissä tuli tarve lähteä "oikeisiin töihin" ja niin taidekoulu sai jäädä.

Vaikka myöhemmin opiskelin parikin vaatetusalan tutkintoa ja perustin oman alan yrityksen, kaipasin aina taiteen pariin. Rakentelin edelleen seiniä luovuuden eteen, koska epäonnistumisen mahdollisuus pelotti niin paljon. Kuvittelin, että oli jo liian myöhäistä aloittaa ja lisäksi tutkintokin oli muka väärä. 

Polkuni olisi ollut paljon ohuempi ilman tekstiilien maailmaa, mutta taidetta minun kuuluu tehdä. Olen onnellinen, että viimein voin kutsua maailman mukaan.