Limingassa talvilomalla

Minulla on epäterveiden työtapojen historiaa, myönnän.

Kun menen kurssille ja uppoudun taidegrafiikan tekemiseen, unohdan kaiken muun. Siis ihan oikeasti – ei tule syötyä, ei tule nukuttua riittävästi, saati liikuttua tai pidettyä yhteyttä "ulkomaailmaan". Kun täällä asti kerran ollaan.. Mutta sitten kurssi päättyy ja palataan kotiin ja aloitetaan palautuminen.

En voi väittää, ettenkö nauti grafiikan prosesseihin uppoutumisesta. Olen kuin valtava kattila vettä – lämpenen hitaasti mutta lämpö pysyy yllä pitkään. Eikä sitä haluakaan keskeyttää heti parin tunnin välein, kun käynnistyminen on niin hidasta. Päätöksenteko on helpompaa, kun saa syventyä.

Paitsi tällä kyseisellä, jo kolmannella taidegrafiikan "retriitillä" oli päätöksenteon vaikeuksia. Mitähän tekisin, ja miten.. Minulla valmiina luonnokset useampiin teoksiin, mutta oli vaikeuksia päättää oikeastaan yhtään mistään! Tämä vaikeus saattoi johtua itseaiheutetuista paineista ja hiipivästä uupumuksesta. Mainitakseni muutamia odottavia päätöksiä, tuli valita minkä kokoinen laatta leikataan, mitä luon taustalle, millainen on tuleva syövytyssunnitelma ja mitä värejä tulen käyttämään. Leikki ja ilo oli tässä vaiheessa hukassa, mutta onneksi se sitten löytyi. 

Alla olevassa kuvassa aloin hakemaan opettajan vinkistä syövytyssuunnitelmaa akvarelleilla maalaten. Akvarellilla saa haettua sävyerot ja näkee suuntaa, millainen lopputuloksesta saattaa tulla. Sanon "saattaa" koska hapon vahvuudesta ja akvatintan paksuudesta riippuu hyvin pitkälti se, syöpyykö kuva-aihe puhki vai ei. 

 

Tätä kirjoittaessa tällä työllä ei ole vielä nimeä, mutta kerron että siitä tuli todella hyvä! Pohdinnat ja testailut akvarelleilla palkitsivat tällä kertaa. Teen tästä oman postauksen, jahka olen koonnut ajatukset ja löytänyt kuvalle nimen. On ollut kiehtovaa tutkia, miten väri muuttaa koko teoksen luonnetta valtavan paljon. 

Sitten syntyi myös tällainen 6-jalkainen jänöjussi, jolla ei myöskään ole tätä kirjoittaessa nimeä. Kuvassa olen lakkaamassa kuvasta umpeen paikkoja, joiden haluan jäävän vaaleaksi. Taivaankappaleet ovat minua aina kiehtoneet valtavan paljon ja niitä päätyi tähän(kin) työhön taustalle runsaasti. Toinen runsas asia tässä on käsinsiroteltu isokiteinen hartsi, joka sulaa ihanasti tuollaiseksi rakeeksi laatalle. Muutoin akvatinta on tehty kaappipölytyksellä, joka tekee ihanan samettisen pinnan. 

Tällä reissulla tuli tehtyä myös kolmas etsaus+akvatinta, siitä tulee seuraavaksi ihan ikioma blogi. 

Tämän reissun päälle tuli paljonkin pohdittua kestäviä työtapoja, nimittäin myönnän kyllä etteivät ympäripyöreät päivät ja heikko itsestä huolehtiminen ole sellaisia. Kaiken päälle vahvistan niillä taiteilijoiden ja yrittäjien epätervettä suorituskulttuuria, jossa itsestä huolehtiminen on arvoasteikon loppupäässä. Edelleen tätä kirjoittaessa selitän itselleni, että kun kerran Liminkaan asti mennään, niin otetaan ajasta kaikki hyöty irti. Kurssi on arvokas ja sen ajaksi täytyy järjestää aikaa muilta töiltä ja hoitaja koiralle. Olen varma, että tämänkin asian ympärille on löydettävissä tasapainoinen tila, jossa merkityksellisen tekemisen lomassa ottaa taukoja, syö kunnolla ja nukkuu hyvin. Perusasioita.