Kertomus teoksesta osa 2
Minun Muistini on oikukas ja herkkä olento. Välillä se imartelee ihanasti ja nostattaa mitä kauneimmat laineet tanssimaan ja toisinaan ilokseen tonkii lapiolla mielen poimuista sellaista puolimaatunutta roskaa niin, että sydän vavahtelee ja kulmat kaartuvat tiukasti yhteen.
Muisti haluaisi olla paras kaikista ja uskoa, että se tuo esille rakkaimmat muistot silloin, kun niin tarvitsen. Muisti järjestelee asioita tärkeänä ja pitää yllä suhteita Aikaan. Muisti tietää – kaikki kääntyy lopulta parhain päin, kunhan on riittävän kauan hauskuuttanut Aikaa kertomalla sille lystikkäitä juttuja. (Aika, kuten monet meistä, tykkää nauraa.) Ja niin Aika antaa Muistille anteeksi, ja niin annan aina minäkin.
Ja kuitenkin, joskus yön pimeinä tunteina, kun valo vielä palaa ja outo levottomuus pitää kaikkia hereillä, Muisti tulee saman peiton alle ja alkaa lohduton nyyhkytys: “Muistatko silloin, kun yöperhonen jäi tuulilasiin ja meitä suretti kun se räpisteli henkensä edestä”. Ja silloin minä lohdutan Muistia ja kerron, että se on tärkeä ja hyvä, ja että suruakin saa olla. Sitten me otamme toisemme syleilyyn ja nukumme sikeästi aamuun asti.
“Muisti” 2025.
4,5 x 9cm, mezzotinto kuparille.
Tämä on ensimmäinen mezzotintoni ja pienestä koostaan huolimatta se on epäilemättä yksi työläimpiä grafiikan lajeista. Tästä voi olla toki kaikilla tekijöillä oma näkemyksensä.
Mezzotinto on tekniikka, jossa metallilaatan pinta rouhitaan tarkoitukseen tehdyllä työkalulla läpikotaisin auki. Rouhiminen on varsinkin käsin työläs ja hidas vaihe, jossa pienikin paineen muutos tai epätasainen rouhinta tulee näkymään vedoksessa. Mezzotintolla saatu musta on samettinen. Itse kuva-aihe tehdään kiillottamalla rouhittua pintaa ja saadaan pehmeitä siirtymiä tummuusasteesta toiseen.
Mezzotintolaatta kestää heikosti vedostamista, sillä jokaisella kerralla laattaa vedettäessä prässin läpi rouhittu pinta tasoittuu vähitellen, ja kuva katoaa. Alla kuvassa osittain kiillotettu laatta, jossa alkaa jo muodostua kuva.
