Kertomus teoksesta osa 1

"En juhli" on teos, jonka alkuidea on jäniksen elämä symbolina. Me ihmiset rakastamme symboleita enkä henkilökohtaisesti ole poikkeus asiassa. Niiden voimaa on tutkittu ja tallennettu taiteen eri muodoissa ihmisen ajan alkuhämäristä saakka.

Teoksessa jänis on lopen kyllästynyt asemaansa hedelmällisyyden, pääsiäisen ja pelkuruuden symbolina. Hän ei halua edustaa juhlapyhiä tai merkityksiä, vaan elää omaa elämäänsä aivan kaikessa rauhassa. Huolimatta suuresta merkitysten latauksesta jänis on eläimenä arkinen ja riesan maineessa. 

Tänä keväänä taiteessani on päässyt pinnalle uteliaisuus ja arvostus juuri näitä arkisena pidettyjä eläimiä kohtaan. 

Kuvissani usein toistuvat kipinät/tähdet ovat kietoutuneet turvaksi jäniksen ympärille. Jänis myöntää: "kyllä, minä olen taianomainen ja elävä olento ja tämä on minunkin kotini." Tekniikkana on viivaetsaus ja akvatinta. Samasta alkukuvasta on tulossa häviävän laatan linopiirros, mutta se kuva käsittelee aivan muita teemoja.

Kuvassa yllä on näkyvillä "En juhli" -teoksen prosessi. Muitakin värivariaatioita on olemassa, mutta en niitä kaikkia tähän kuvannut. Teoksen sarja on vielä avoinna, eli en ole päättänyt kuinka monta vedosta tästä otan. Ensin en ollut aivan tyytyväinen akvatintan onnistumiseen, mutta olen pikkuhiljaa alkanut pitää jäniksestä enemmän ja enemmän. 

Jo ennen tätä työtä, mutta varsinkin nyttemmin, minulla on yhä kasvava myötätunto lähiluonnon olentoja kohtaan. Liekö ensin ollut taiteellinen mielenkiinto vai myötätunto, mutta joka tapauksessa olen elävä todiste siitä, miten taiteen kokeminen ja tekeminen kasvattavat myötätuntoa toisia kohtaan.